Doctor said..

Aamupaino 44,1 kg

Feeling lighter like I could fly away.

Olen nyt siis pitänyt unipäiväkirjaa kaksi viikkoa. Huolestuttavaltahan se itestäkin näyttää, kun kerralla näkee sen miten nukkuu. Sain melatoniinia avuksi. Ei aiheuta riippuvuutta. Mielummin näin kuin mitään vahvoja unilääkkeitä. Sen pitäisi auttaa nukahtamiseen. Oma unirytmi on sellanen, että meen vasta puolen yön jälkeen nukkumaan ja heräilen monta kertaa yössä. Aamulla aivan liian väsynyt nousemaan ylös, mutta pakkohan se on vaan jaksaa.

Tänään mulla oli siis aamulla lääkäri. Ensimmäinen kerta, kun tästä puhuin lääkärille ja se oli kyllä sitten niin vakavissaan koko asian kanssa. Ei kuulemma koulun psykologin ja terveydenhuollon resurssit riitä mun auttamiseen. Lähete erikoissairaanhoitoon, odottelua about kuukausi ja avohoito työryhmineen olis paikallaan aikuispuolella. Ei nyt vielä hengenhätää ollut lääkärin mielestä, että hyvin voin 30 päivää odotella. Menin siinä pieneen shokkiin, mutta parempi näin kunhan ei vaan osastolle. 

Ihmettelen vaan, että mistä lääkäri päätteli ettei ole hengenhätää/kiireellistä. Ei se mitään tutkinut tai kysellyt edes. Masennusseulasta sain aika korkeet pisteet (35 - vaikea masennus) mut minkäs teet. Rehellisesti oli vastattava ja heti luokitellaan mielialahäiriöiseksi. En edes vaivautunut kysymään, mitä lähetteeseen kirjoitettiin. 

Piti sille lääkärille näistä kaikista sydänvaivoista, hengenahdistuksesta, ihon sinnerryksestä, pyörtyilystä sun muusta mainita, mutta olin ehkä pienoisessa shokissa, kun kuulin, että joudun jonnekkin toiseen paikkaan hoitoon. Iski siinä muutenkin kauhea paniikki ja totuus siitä, että mä olen oikeasti nyt sairas, johon pitäisi saada apua. En vaa voi aina uskoa sitä todeksi, kun tää tuntuu niin normaalilta elämältä, mutta siitähän tää todellisuudessa on kaukana. 

Lääkärin mielestä pärjään kuitenkin hyvin ja ihmetteli jaksamistani. Koulussa huippuarvosanat ja työvuoroja kolme tai enemmänkin viikossa. Aivan liikaa, mutta olen selviytyjä. Tai en ehkä selviytyjä, mutta suorittaja. Perfektionismi on niin huipussaan mulla tällä hetkellä etten paljoa kerkeä iloisia ja nautittavia asioita tekemään. Ulkoisesti näytän silti yltiösosiaaliselta, onnelliselta ja elämääni tyytyväiseltä ihmiseltä. Todellisuudessa pyörin ympyrää kotona ja mietin mitä tekisin, kun en osaa tehdä enää mitään.

Kaikki ahdistavat ajatukset on niin vallannut mun mielen ettei sitä jaksa. Tiskitkin olleet kolme viikkoa pöydällä. Ei ne ainakaan lisääntyneet ole. Sain sentään noin muuten siivottua tätä kämppää eilen tai oikeastaan viime yönä. Teen nykyään kaiken iltaisin ja niin myöhään, kun untakaan ei saa. 

Noin muuten tämän kaiken lisäksi oli kyllä aika ok päivä ja jaksoin jopa lääkärillä saadun itkukohtauksen jälkeen mennä vielä kouluun. Aamulla en syönyt yhtään mitään ja ensimmäisen kerran söin puoli 12 koulussa. Kasvisruualla tänään. Koulun jälkeen salille (nälkäisenä). Lyhyt tunnin juoksu- ja vatsalihastreeni. Kotiin ja lihamakaronilaatikkoa 200 g naamaan ja siitä alkoi taas syöminen. Tein kaurasmoothieta, jota join neljä annosta ja ison salaatin jokiravuilla ja mozzarellajuustolla. Periaatteessa hyvin menneet syömiset tänään. Terveellistä, mutta ahdistavaa, koska oon syönyt aivan liikaa. Muutenkin ahdistaa aina koko syöminen. Kaikki tai ei mitään. Se olis vissiin sit taas paastoa huomenna.