Siitähän onkin jo tovi, kun viimeksi antanut itsestäni kuulua. Tällä hetkellä olen yrittänyt keskittyä elämiseen kunnolla. Edelleenkään ei tunnu, että terapiakäynneistä olisi paljon hyötyä, mutta jotain on kuitenkin muuttunut ehkä juuri sen ansiosta, että olen jaksanut siellä käydä puhumassa kerran viikossa samat asiat läpi uudestaan ja uudestaan.
Olen aloittanut säännöllisemmän ruokarytmin ja päässyt aika hyvin eroon niistä "apua olen läski" -ajatuksista. Olen alkanut syömään viitisen kertaa päivässä. Kaksi lämmintä ateriaa, aamu- väli- ja iltapalan. Paino on edelleen alakantissa, mutta on siinäkin jotain nousua tapahtunut. Eilen aamupaino oli 45,5 kg.
Olen hurahtanut liikuntaan ja etenkin kuntosaliin aivan täysin. Tällä kertaa terveemmällä järjellä. Mulla on pienimuotoinen treeniohjelma, jonka toteutan viisi kertaa viikossa. Senkin takia on pakko syödä, että jaksan siellä käydä ja saan lihaksia. Unelmana saada fitti kroppa ilman törröttäviä luita ja ylimääräistä rasvaa. Säännöllisellä ruokavaliolla, mikä sisältää paljon lihaa ja vähän hiilihydraatteja. Eli en syö juurikaan pastaa, riisiä ym. muuta valkoista kuten leipää. 100 % ruisleipä on sallittua, jota pitäisikin syödä pari palaa päivässä ja siihen pyrin näin leivän inhoajana. Päälle 1,5 l proteiinismoothieta kerran päivässä, jotta proteiinintarve tulee täyteen tai jopa ylitettyä, jotta lihakset alkavat näkymään paremmin.
Mulla vaihtui hoitaja ja tämä uusi on aika järkyttävä. Vähän vanhempi, pullukka nainen, joka on todella hiljainen. Kyllä nyt yritän vielä jaksaa siellä käydä ja ainakaan hän ei kieltänyt multa salitreeniä kuten edellinen hoitaja. Hyvä!! Totesi vain, että aika runsaasti harrastan liikuntaa, kun vielä kaiken lisäksi kävelen töihin ja teen melko pitkiä (6-9 km) kävelylenkkejä silloin tällöin.
Kyllä mä olen tässä saanut ajatuksia muuttumaan melkoisesti ja myös huomannut, että oma kunto on todella paljon parempi tällä hetkellä. Omaan ajattelutapaan ovat myös vaikuttaneet kaverit ja kommentit siitä, miten paljon paremmalta näytän nyt kuin syksyllä ja talvella. Tuntuu toki hieman oudolta, kun yleensä kehutaan ja huomataan, jos on laihtunut. Nyt kun tulee kommenttina, että sä näytät paremmalta lihoneena niin tietty sitä miettii, että hei olenko mä nyt läski, mutta sitten perään tulee, että älä ajattele negatiivisesti vaan positiivisesti, että sä näytät hyvältä!
Kummat jalat sinä valitsisit?
Olen ehkä oppinut jotain tässä matkan varrella. En halua enää laihtua olemattomiin ja heikentyä huonoon kuntoon. Haluan myös sanoa kaikille niille, jotka ajattelevat laihuuden ja alipainon olevan kaikki kaikessa ja että se on ainoa tapa tulla hyväksytyksi tässä maailmassa, että niin ei ole!
Fittinä voin olla vähän laiha ja hyväkroppainen ja se luku, joka tuijottaa aamuisin vaa'asta tällä hetkellä ei johdu läskistä vaan kasvaneista lihaksista. Kaverini näytti tässä yhtenä päivänä vanhoja kuvia minusta ja niistä huomasin eron, kuinka paljon paremmalta tällä hetkellä näytän muutama kilo painavampana.
Aivot toimivat paremmin, maha toimii paremmin, on hyvä mieli ja uni on kunnollista. Enkä aloittanut sitä masennuslääkitystä, koska päätin, että mä en sellaisia pillereitä elääkseni tarvitse, vaikka silloin niiden käytöstä olisi voinut olla hyötyä. Nyt, kun olen päättänyt elää ilman niitä ja päättänyt tehdä muutoksen parempaan, niin ei siihen tarvittu mitään lääkitystä vaan lujaa tahtoa ja päättäväisyyttä.
Life is good only if you decide to make it good.