Koska olin päättänyt, että aloitan terveellisemmin elämisen ensi viikolla ja olin päättänyt tyhjentää talon kaapit herkuista niin tässä sitä nyt ollaan oltu kaksi päivää ja uskaltautumatta vaa'alle. Syönyt kaksi päivää pizzaa, sipsiä, karkkia ja vaikka mitä muuta. Maanantaina ryhdistäydyn. Viime päivinä on ollut todella kamalaa stressiä ja töissä olen melkein alkanut itkemään heti, kun jokin on mennyt vähänkin pieleen. Se ei ole yhtään mun tapaista, vaikka itkenkin usein, mutta vain yksin ollessani. En kehtaa itkeä muiden nähden paitsi silloin, kun romahdan täydellisesti ja niin on käynyt muutaman kerran, mutta ei onneksi pitkään aikaan. Töissä pyrin olemaan se täydellinen ja tekemään kaiken nopeasti ja olemaan muille mieliksi. Tänään en kehdannut pyytää tuolia työkaverilta ja meinasin pyörtyä, kun oli niin kamala olo siellä. Lopulta oli pakko kysyä ja pääsin sitten istumaan.
Kotona avasin skumpan ja sitä on tullut tässä juotua illan mittaan ja kohta pitäisi mennä nukkumaan, jotta jaksaisin taas huomenna töissä. Olen siirtänyt tuota punnitusta ensi viikon maanantaille mikä tulee kyllä liian pian ja pelkään sitä, että olen lihonut aivan liikaa, koska olen varmasti syönyt 2000 kalorin luokkaa ellen enempääkin. En laske kaloreita, koska en jaksa. Olen miettinyt, että kun muutan omilleni niin voisin alkaa tarkemmin niitä katsomaan. Tällä hetkellä liian hankalaa, kun on muitakin ja joudun aina syömään jotain sellaista mistä en edes tiedä mitään ravintosisältöä. Ahdistavaa. Toivon, että tuleva punnitus motivoisi sitten liikkumaan enemmän. Miettinyt sitäkin, että en jatkaisi juoksua vaan alkaisin sen sijasta pyöräilemään.
Viimeisen vuoden aikana musta on tullut todella välinpitämätön. Etenkin muita ihmisiä kohtaan. Olen myös lipsunut paljon siivoamisesta, kun ennen pidin kodin ja huoneeni putipuhtaana. Minusta on tullut niin laiska ja nykyään kuulen pelkkää huutoa joka asiasta. Tuntuu todella siltä, että kukaan ei välitä. Olen hakenut ehkä hiukan huomiota ja "osoittanut mieltä" sillä, että en ole käyttäytynyt hyvin ja pitänyt huolta kodin siisteydestä. Jos mainitsen, että olen väsynyt niin vastaukseksi saan sen, että pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan ja olla vähemmän tietokoneella. Tosiasiassa en ole tietokoneella kuin noin tunnin tai kaksi illassa. Suurimman osan ajastani istun huoneessani hiljaa ja mietin tai olen miettimättä yhtään mitään. Olen uupunut ja huomannut sen itse erittäin hyvin. Mutta enhän voi sitä kenellekkään kertoa, koska ei tämän ikäisenä pitäisi olla uupunut vaan olla elämänsä kunnossa ja jaksaa kaikkea.
Kaikki on syömisen vikaa. Lihomisen syytä. Epätäydellisyydestä ei palkita. Ehkä liikunta tekisi todellakin hyvää. Ainakin aiemmin olen huomannut, että liikunta antaa niin paljon energiaa ja todella toivon, että se liikuntainnostus säilyisi pidempäänkin. En ole vaan vielä löytänyt sitä omaa lajia. Juoksu on liian rankkaa ja tuloksia tulee hitaasti. Kokeilen sitä pyöräilyä ja ajattelin, että asetan jonkinlaiset kilometritavoitteet jokaiselle viikolle ja sitten esim. kahden viikon päästä katsoisin miten olen edistynyt ja vieläkö kiinnostaa (pakko kiinnostaa).
Tästä tuli nyt jotenkin todella sekava postaus, mutta tuntuu, että on kuumetta ja vaikka mitä muuta. Päänsärky on vaivannut koko päivän eikä lääkkeet ole auttaneet yhtään. Ei ole yhtäkään kuvaa edes nyt, joten toivottavasti jaksoitte sentään lukea tämän.
Viimeisen vuoden aikana musta on tullut todella välinpitämätön. Etenkin muita ihmisiä kohtaan. Olen myös lipsunut paljon siivoamisesta, kun ennen pidin kodin ja huoneeni putipuhtaana. Minusta on tullut niin laiska ja nykyään kuulen pelkkää huutoa joka asiasta. Tuntuu todella siltä, että kukaan ei välitä. Olen hakenut ehkä hiukan huomiota ja "osoittanut mieltä" sillä, että en ole käyttäytynyt hyvin ja pitänyt huolta kodin siisteydestä. Jos mainitsen, että olen väsynyt niin vastaukseksi saan sen, että pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan ja olla vähemmän tietokoneella. Tosiasiassa en ole tietokoneella kuin noin tunnin tai kaksi illassa. Suurimman osan ajastani istun huoneessani hiljaa ja mietin tai olen miettimättä yhtään mitään. Olen uupunut ja huomannut sen itse erittäin hyvin. Mutta enhän voi sitä kenellekkään kertoa, koska ei tämän ikäisenä pitäisi olla uupunut vaan olla elämänsä kunnossa ja jaksaa kaikkea.
Kaikki on syömisen vikaa. Lihomisen syytä. Epätäydellisyydestä ei palkita. Ehkä liikunta tekisi todellakin hyvää. Ainakin aiemmin olen huomannut, että liikunta antaa niin paljon energiaa ja todella toivon, että se liikuntainnostus säilyisi pidempäänkin. En ole vaan vielä löytänyt sitä omaa lajia. Juoksu on liian rankkaa ja tuloksia tulee hitaasti. Kokeilen sitä pyöräilyä ja ajattelin, että asetan jonkinlaiset kilometritavoitteet jokaiselle viikolle ja sitten esim. kahden viikon päästä katsoisin miten olen edistynyt ja vieläkö kiinnostaa (pakko kiinnostaa).
Tästä tuli nyt jotenkin todella sekava postaus, mutta tuntuu, että on kuumetta ja vaikka mitä muuta. Päänsärky on vaivannut koko päivän eikä lääkkeet ole auttaneet yhtään. Ei ole yhtäkään kuvaa edes nyt, joten toivottavasti jaksoitte sentään lukea tämän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti