Doctor said..

Aamupaino 44,1 kg

Feeling lighter like I could fly away.

Olen nyt siis pitänyt unipäiväkirjaa kaksi viikkoa. Huolestuttavaltahan se itestäkin näyttää, kun kerralla näkee sen miten nukkuu. Sain melatoniinia avuksi. Ei aiheuta riippuvuutta. Mielummin näin kuin mitään vahvoja unilääkkeitä. Sen pitäisi auttaa nukahtamiseen. Oma unirytmi on sellanen, että meen vasta puolen yön jälkeen nukkumaan ja heräilen monta kertaa yössä. Aamulla aivan liian väsynyt nousemaan ylös, mutta pakkohan se on vaan jaksaa.

Tänään mulla oli siis aamulla lääkäri. Ensimmäinen kerta, kun tästä puhuin lääkärille ja se oli kyllä sitten niin vakavissaan koko asian kanssa. Ei kuulemma koulun psykologin ja terveydenhuollon resurssit riitä mun auttamiseen. Lähete erikoissairaanhoitoon, odottelua about kuukausi ja avohoito työryhmineen olis paikallaan aikuispuolella. Ei nyt vielä hengenhätää ollut lääkärin mielestä, että hyvin voin 30 päivää odotella. Menin siinä pieneen shokkiin, mutta parempi näin kunhan ei vaan osastolle. 

Ihmettelen vaan, että mistä lääkäri päätteli ettei ole hengenhätää/kiireellistä. Ei se mitään tutkinut tai kysellyt edes. Masennusseulasta sain aika korkeet pisteet (35 - vaikea masennus) mut minkäs teet. Rehellisesti oli vastattava ja heti luokitellaan mielialahäiriöiseksi. En edes vaivautunut kysymään, mitä lähetteeseen kirjoitettiin. 

Piti sille lääkärille näistä kaikista sydänvaivoista, hengenahdistuksesta, ihon sinnerryksestä, pyörtyilystä sun muusta mainita, mutta olin ehkä pienoisessa shokissa, kun kuulin, että joudun jonnekkin toiseen paikkaan hoitoon. Iski siinä muutenkin kauhea paniikki ja totuus siitä, että mä olen oikeasti nyt sairas, johon pitäisi saada apua. En vaa voi aina uskoa sitä todeksi, kun tää tuntuu niin normaalilta elämältä, mutta siitähän tää todellisuudessa on kaukana. 

Lääkärin mielestä pärjään kuitenkin hyvin ja ihmetteli jaksamistani. Koulussa huippuarvosanat ja työvuoroja kolme tai enemmänkin viikossa. Aivan liikaa, mutta olen selviytyjä. Tai en ehkä selviytyjä, mutta suorittaja. Perfektionismi on niin huipussaan mulla tällä hetkellä etten paljoa kerkeä iloisia ja nautittavia asioita tekemään. Ulkoisesti näytän silti yltiösosiaaliselta, onnelliselta ja elämääni tyytyväiseltä ihmiseltä. Todellisuudessa pyörin ympyrää kotona ja mietin mitä tekisin, kun en osaa tehdä enää mitään.

Kaikki ahdistavat ajatukset on niin vallannut mun mielen ettei sitä jaksa. Tiskitkin olleet kolme viikkoa pöydällä. Ei ne ainakaan lisääntyneet ole. Sain sentään noin muuten siivottua tätä kämppää eilen tai oikeastaan viime yönä. Teen nykyään kaiken iltaisin ja niin myöhään, kun untakaan ei saa. 

Noin muuten tämän kaiken lisäksi oli kyllä aika ok päivä ja jaksoin jopa lääkärillä saadun itkukohtauksen jälkeen mennä vielä kouluun. Aamulla en syönyt yhtään mitään ja ensimmäisen kerran söin puoli 12 koulussa. Kasvisruualla tänään. Koulun jälkeen salille (nälkäisenä). Lyhyt tunnin juoksu- ja vatsalihastreeni. Kotiin ja lihamakaronilaatikkoa 200 g naamaan ja siitä alkoi taas syöminen. Tein kaurasmoothieta, jota join neljä annosta ja ison salaatin jokiravuilla ja mozzarellajuustolla. Periaatteessa hyvin menneet syömiset tänään. Terveellistä, mutta ahdistavaa, koska oon syönyt aivan liikaa. Muutenkin ahdistaa aina koko syöminen. Kaikki tai ei mitään. Se olis vissiin sit taas paastoa huomenna.

Sick.

Perjantai 18.1.2013

Ahdistavaa olotilaa on taas kestänyt monta päivää. Tuntuu vaan siltä kuin ei saa henkeä tarpeeksi ja happi loppuisi kesken. Rintaa ja keuhkoja puristaa, itku pääsee saman tien valloilleen, kun teen pienenkin virheen. Viime yönä tuli nukuttua vain hieman yli neljä tuntia. Tänään kävin pikaisesti koulussa ja sen jälkeen shoppailemassa. Ystäväni laittoi minulle makaronilaatikkoa, jota suostuin syömään. Ahdisti senkin alas saaminen. Olisin paljon mielummin syönyt kurkkua ja salaattia tai muita vihanneksia. Kotiin tultuani illalla keitin parsakaalia ja söin sitä 200 grammaa sekä muussattua banaania rasvattoman ja maustamattoman luonnonjugurtin kanssa. Taas on nälkä. Parempi silti vaan yrittää nyt nukkua. Huomenn aaloitan aamun salitreenillä ja vielä illaksi töihin. Painosta ei ole tietoa ja koska olo on kuin valaalla niin en uskalla edes ottaa vaakaa esille.

---
 

Tänään:

Yritin eilen postata senhetkisiä fiiliksiäni kännykällä, mutta ei sitten oikein onnistunut. En tiedä miksei tämä suostu toimimaan siinä.

Tänään tosiaan lähdin aamulla salille ja taas kerran liian vähillä kaloreilla. Söin taas aamupalaksi banaanin 2dl luonnonjogurtilla. Juoksin ja tein koko kropan treeniä. Sieltä suoraan töihin. Meinasin monta kertaa pyörtyä töissä, kun en suostunut syömään. Näkö sumeni muutaman kerran ja olo oli aivan kamala. Kävelin vielä takaisin kotiin lumipyryssä ja tuossa pakkasessa. Tein vielä kiertolenkinkin. Itsekuri romahti ja tilasin pizzan. Nyt sen ahmittuani olo on vieläkin hirveämpi.

Miksi se on niin vaikeeta olla onnellinen? Miksi on niin helvetin vaikeeta syödä, mutta aivan liiankin helppoa syödä jotain rasvaista ja ylikalorista roskaruokaa, josta saa turvonneen mahan ja kaikki imeytyy saman tien kehoon? Miks mä en mielummin voinut vaan tarttua siihen kurkkuun ja kirsikkatomaatteihin? Sick.

Help, I'm getting it.

Mulla oli siis varattuna se terveydenhoitajan aika tänään. En mennyt kouluun ennen sitä. Aamulla oli todella paha ahdistus siitä, että tänään se tapahtuu ja joku ulkopuolinen ja ammatti-ihminen saa tietää tästä ja joka ei jättäisi asiaa siihen vaan veisi sen eteenpäin ja mun elämä muuttuisi täysin. 

Ensimmäinen kysymys: Mitä kuuluu? Vedin iloisen hymyn naamalle ja kerroin, että olin ollut kiireinen töiden ja koulun kanssa. Muuta en osannut sanoa. Kerroin viihtyväni koulussa. -Vielä voisin perääntyä, ajattelin.-

Toinen kysymys: Miksi olin kirjoittanut terveyskyselyyn, että haluaisin psykologille? Siitä se alkoi. Romahdin täysin, kun aloin kertomaan pohjimmaisia syitä, mitä halusin menneisyydestä käsitellä. Itse en vaan enää kestä niiden asioiden pohdiskelua ja haluan mielenrauhan kaikelta.

Onneksi terveydenhoitaja oli mukava ja ymmärtäväinen ja rauhallinen. Aivan ihana. Ymmärsi hyvin ja sanoi, että psykologille joutuu usein jonottamaan pitkään, mutta katsotaan jos pääsisin sinne mahdollisimman pian. 

Verikoetulokset olivat kaikki normaaleissa viitearvoissa. Mitään huolenaihetta ei niistä tullut. Kävimme terveyskyselyn läpi ja kerroin, että olen kärsinyt syömisongelmista jo kymmenisen vuotta. Kyseli hyviä kysymyksiä. En vaa osannut vastata niihin. En tiedä syytä, miksi olen syömishäiröinen tai miksi siitä en pääse eroon. Kerroin paastoavani usein ja kerroin jotain syömistottumuksiani. Ja oletettavasti terveydenhoitaja kauhisteli asiaa ja sanoi, että ei ne kauhean terveiltä kuulosta, että ruoka-aikojen välit on liian pitkiä ja syön muutenkin liian vähän.

Tästä se lähtee. Saan ajan psykologille. Pidän unipäiväkirjaa pari viikkoa ja sen jälkeen on lääkäriaika. Jotain tutkimuksia varmaan tehdään ja luultavasti myös ravitsemusterapeutille tulee aika jossain vaiheessa. Paino oli vaatteet päällä aamulla siellä 45,5 kg. "Aika hoikka tyttö kyllä" oli kommentti. I felt good. Kaiken kaikkiaan mulla jäi melko hyvä fiilis, että asia lähtee eteenpäin. Tiiän, että siitä tulee rankkaa, mutta kestän sen, koska oon tähänkin mennessä kestänyt kaikkia näitä asioita ilman apua. Vaikeeta tulee olemaan en todellakaan kiellä sitä. Tiiän, että tuun varmaan jossain vaiheessa myös olemaan vastahakoinen päästämään irti syömishäiriöstäni ja näistä mun omista tavoista ja tottumuksista. Niin paljon oon lukenut muiden selviytymistarinoita, että uskon selviytymisen ainakin olevan mahdollista.

P.S. Tänään on taas ahmittu tässä illalla suklaata. Aamupäivä meni salaatilla ja jugurtilla.

Tomorrow I will survive!

Elikkäs viime viikon maanantaina mentiin Ystäväni kanssa sinne terkalle. Kävelin koko matkan jäätävässä pakkasessa todella hitaasti ja hiljaa Ystävän hoputtaessa nopeempaan, kun hänellä alkoi olla kylmä. Itse olin aivan tulessa, kun olin niin paniikissa ja mietin mitä sanon ja suurin ajatus, että uskallanko päästää nyt vihdoinkin irti tästä kaikesta.

En sitten saanutkaan sitä aikaa saman tien. Totesin sen olevan turha reissu. Sain puhelinajan terkalle ja jätinkin pari kertaa vastaamatta. Lopulta oli sitten pakko vastata, mutta en saanut puhelimessa suutani auki. Sain kuitenkin lähetteen verikokeisiin, koska niiden takia ensisyystä menin sinne terkalle. Sain samalla ajan terveystarkastukseen. Se on huomenna. Pelottaa, ahdistaa ja vaikka mitä. Paasto viikonloppuna ja vaaka näytti sunnuntaina 43 kg. Nyt paino näyttäisi olevan jossakin ihme nousussa, koska stressaan niin paljon, että syön ja syön tähän ahdistukseen. Nyt vaaka näyttää 46,5 kg. Hirveä nousu ja sekin ahdistaa vielä enemmän. Oon vaan ahminut kolme päivää kaikkea mahdollista roskaruokaa. Ongelmana se, että en saa mitään ulos. Yksinkertaisesti en pysty siihen. 

Mulla on nyt viimesen kuukauden aikana ollut niin paljon rymihäiriöitä, että ajatus mahdollisesta sydänkohtauksesta pelottaa todella paljon. Palelen koko ajan niin paljon, että ei edes meinaa villavaatteet riittää. Yhtenä päivänä töissä olin niin jäässä, että käden oli aivan siniset ja niissä ei ollut kunnolla tuntoa ja jokainen kassaan näpytys sattui sormiin. On niin heikko olo koko ajan ja pari päivää sitten meinasin pyörtyä ja jossain määrin ehkä pyörryinkin, koska aamulla vaan heräsin sängystä enkä edes muista menneeni nukkumaan. Näin on käynyt useamminkin. Saa nähdä mitä verikoetulokset näyttää. Multa otettiin paastoverikoe eli 12 h syömättä ja juomatta. Siinä hujahti sitten helposti hieman yli 14 tuntia ja ei ollut lääkäri mielissään ja valitti, että yli 15 tuntia ei saisi mennä. Otettiin myös kilpirauhaskokeet.

En ole nukkunut kunnolla muutamaan viikkoon. Sitä vaan menee kouluun ja käy töissä ja huvittelemassa liian usein. Tuntuu ettei mulla ole ollut omaa aikaa nauttia hyvin pitkään aikaan. Kesällä varmaan viimeksi oikeasti nauttinut jostain tekemisestä. Nauttisin vaan yksinolostakin, mutta kun miksi juuri musta on luotu tällanen social butterfly, joka suostuu aina kaikkeen ja sit ahdistuu, kun joutuu olee koko ajan ihmisten ilmoilla ja ei oo omaa aikaa hoitaa omia asioita kuntoon.

Mun uudenvuodenlupauksia on: 

 - Parempi elämä - eroon sairaudesta

 - Lopettaa polttaminen (nyt jo 4 pv ollut ilman)

 - Vähentää juomista (ei oo toistaiseksi onnistunut)

 - Keskittyä kouluun (hyvin alkanut, tehnyt jopa läksyjä)

 - Keskittyä itseeni

Siinä nyt suurimmat lupaukseni. Nyt pakko yrittää saada unta, että jaksaa huomenna vielä salilla käydä koulupäivän välissä hyppärillä ja illaksi töihin. Päivittelen taas, kun olen ehkä huomisen jälkeen vähän viisaampi siitä, miten asiat lähtee rullaamaan terkkakäynnin jälkeen. Better future to come, hopefully!

Paniikki, ahdistus yms.

44,5 kg.

Kaksi päivää paastoa takana.

Panikoin eilen koko illan ja yön ja tänään koko päivän. Olen ollut nyt niin ahdistunut. Menin eilen Ystävälleni ja puhuimme taas kaikesta ja asiat kääntyivät muhun ja mun tilanteeseen. Olin niin masentunut ja olen tässä viimeisen kuukauden päivät miettinyt sitä, että uudenvuodenlupaukseni on parantua tai ainakin yrittää ja hakea apua tähän. Pyysin eilen Ystävääni, että hän lähtisi mun mukaan käymään ensiksi terveydenhoitajalla meidän koulussa. Sinne siis huomenna. Pelottaa aivan liikaa, mitä sen jälkeen tulee tapahtumaan. Ehkä mun elämä lähtee huomenna parempaan suuntaan.