Sininen päivä

Siniset kädet, siniset huulet, mustat silmät, kalpeat kasvot, tyhjä katse, sekainen tukka, stressi ja väsymys. Päivä pähkinänkuoressa.

Paino 47,8 kg. Vaa'alla käymättä kahteen viikkoon.

Aamupäivällä lähdin kuitenkin hoitokäynnille avoimin mielin ja päätin, että tänään mä sanon, mitä mä ajattelen. Olin lähes täysin rehellinen mielentilastani hoitajalle. Myönsin olevani poikki ja aivan ulalla maailmanmenosta. En vaan jaksa. Voisin nukkua päivästä toiseen, mutta kun ei voi. Asiat on hoidettava ja on näytettävä iloiselta ja pirteeltä ja oltava mukana kaikessa. Miksi??

Miks se menee niin, että täydellisyyteen pyrkivät perfektionistit ja tunnolliset sairastuvat tällaiseen sairauteen? Ristiriitaista, että ihminen, joka on kärryillä kaikesta ja hyvä kaikessa niin sortuu tällaiseen. Vaikka kuinka oon tottunut siihen, että kaiken tekee kunnolla ja ajallaan ja osaan olla järjestelmällinen niin miks musta tuli tällainen? Osasin kontrolloida kaikkea. Nykyään en kontrolloi enää mitään, koska olen kadottanut sen taidon. En osaa enää olla se priimus ja hyvä ihminen. Miksi? Missä vaiheessa tää kaikki tapahtui, että mä kadotin mun taidon entiseen elämäntapaan? Kaikenlaisia ajatuksia mullakin on. 

Aika sekavaa, kun tuntuu ettei nyt taas onnistu edes ajatusten pukeminen sanoiksi. Väsymys ja nollaenergiafiilis vaikka söinkin puoli purkkia Ben&Jerry's jätskiä. Jäätävän kylmä, että kädet on tärissy koko päivän tai oikeestaan koko keho on vapissut.

Se miks mä palasin tähän blogiin, vaikka en ollut kirjoittanut pitkään aikaan tuli jostain sisältä. Haluun tällä ehkä kannustaa niitä, jotka eivät vielä tiedä, mitä elämä ilman syömishäiriötä on. En voi sanoa, että mä tulisin koskaan elämään mun elämää ilman sitä, koska se vaan tulee joka tapauksessa olemaan osana mun elämää, mutta se ei vaikuta mun tekoihin samalla tavalla ja opin ymmärtämään ajatuksiani eri tavalla enkä tee kuinka sh sisälläni määrää. Halusin ehkä tulla takaisin kertomaan miten pärjäilen, kun hoito on edennyt jo pitkälle.

Mutta siis se mitä mä aion alkaa tekemään, on koota tänne niitä syitä ja omaa historiaa miksi musta tuli tällainen kuin nyt olen. Tein sitä aikaisemmin, mutta se ei tuntunut silloin kovin luontevalta, koska en ollut tarpeeksi vahva alkaa avaamaan niitä muistoja silloisen psyykkisen tilani keskellä. Nyt kun niitä on käsitellyt enemmän hoitajankin kanssa ja alkanut ymmärtämään asioiden oikeeta laitaa ja "päästämään irti" siitä menneisyydestä jollain tapaa.

Mutta nyt, pitkät yöunet, jotta jaksan töissä viikonlopun. Aloitan siis aiheesta myöhemmin. Kiitos myös kaikille lukijoilleni :)