Mä oon alkanut miettiä, että mitä mä oikeesti elämälläni teen. Kulutan vaan itseäni yhä enemmän, kunnes palan loppuun enkä enää jaksa edes nousta ylös. Terapeutti kysyi, että elänkö mä sen taki kiireessä etten ehtisi miettiä elämääni ja niitä painavia asioita, jotka pitäisi selvittää. Tottahan se on. Mulla on aina kiire, juoksen joka paikkaan ja en koskaan ehdi pysähtyä. Sitten, kun mulla on sitä vapaa-aikaa niin olen aivan hukassa, että mitä mä tekisin, kun en osaa vaan olla ja ottaa rauhallisesti. Silloin myös kaikki ne ajatukset ja asiat, mitkä painaa mieltä nousee pintaan ja mua alkaa ahdistaa yhä enemmän. Haluaisin vapaa-aikaa ja en haluaisi käydä töissä, mutta pelkään, että jos mulle tulee sitä vapaa-aikaa niin en sitten kuitenkaan käytä sitä oikein ja musta tulee laiska, joka vaan nukkuu.
Tämän viikon poli-käynnillä terapeuttini kertoi, että BDI-testin tulokset näyttivät huolestuttavilta ja kysyi, mitä mieltä olisin siitä, jos alkaisin jossain vaiheessa käyttämään jonkinlaista lääkitystä. En tietenkään haluaisi mitään lääkkeitä, kun muutenkin taipumusta riippuvuuteen. Pelkään, etten pääse niistä sitten koskaan eroon. Harkitsen asiaa, jos se tulee uudelleen esille jossain vaiheessa. Lääkäri oli ollut sairaslomalla, joten en vieläkään pääse verikokeisiin ja tutkimuksiin. Ehkä ensi viikolla sitten. Listasimme asioita viime käynnillä siitä, mikä mua huolestuttaa tällä hetkellä elämässäni. Sain ylös kolme asiaa:
- Koulu: en ole käynyt siellä pitkään aikaan ja kaikki tehtävät kasaantuu enkä opi mitään.
- Perhe- ja ystävyyssuhteet: en jaksa enää nähdä kavereitani tai olla heihin paljoa yhteydessä. Perheen näkemistä olen vältellyt mahdollisimman pitkään, koska en halua huolestuttaa vanhempiani asioillani.
- Terveys: pelkään oikeasti, että mun kroppa hajoo joku päivä käsiin. Stressi ja väsymys on aivan hirveetä. Jaksaminen on aivan nollassa.
Pitkää listaa ei tullut, mutta nuo kaikki yhdessä tekee elämästä aika rankkaa. Katsottiin myös mun ruokapäiväkirjaa, jota olin viikon ajan pitänyt. Se meni vähän niin ja näin, mutta olin syönyt enemmän kuin tavallisesti. Ahmimisia tuli jonkin verran ja kävin myös ulkona viikonloppuna juomassa. Ei näyttänyt kovin hyvältä, kun vetänyt päivän aikana monta donitsia ja viinaa. Olin sentään rehellinen. Mulle kuitenkin sanottiin, että ne ei pakota mihinkään painonnousuun eikä ole mitään tavoitepainoa, johon mun pitäisi pyrkiä. Oikeanlaisella syömisellä pitäisi sitten painonkin nousta siinä sivussa. No just joo! Mun pitäisi nyt jatkaa yhdessä laadittua syömissuunnitelmaa, mutta vaikeeta on. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse ylös kirjoitta enää syömisiä. Kenenkään ei tarvitse tietää.
Tänään kävin aamulla salilla ja sen jälkeen menin kouluun, jossa missasin lounaan ja söin vain proteiinipatukkaa ja banaanin. Töissä en syönyt mitään. Vasta illalla kotiin tultuani olin jo siinä kunnossa, että voisin pyörtyä, joten oli pakko ottaa lämmintä ruokaa, jota eilen tein itselleni. En edes muista milloin viimeksi olisin kokannut. Outoa, koska ruuanlaitto ja leivonta on yks mun intohimoja. En vaan saa enää aikaiseksi tehtyä mitään, mikä on ennen kiinnostanut. Kaikki mukava on kadonnut mun elämästä. Paino 43,1 kg. En edes tiedä mitä ajatella..
I wish I could let go..
<3
VastaaPoista