Sivut

18.5.2012

Misplaced faith in self-discipline

Herään aamulla ja nostan jalat ylös. Näen taas nuo läskit pohkeet. Haluan olla kiinteä ja laiha. Puristan kynnet pohkeisiini ja niihin jää pienet jäljet. Pois kaikki, pois ikuisesti. En voi sietää tuota näkyä. Laitan lahkeet takaisin jalkojeni peitoksi enkä halua nousta ylös. Tiedän, että aamupala odottaa jääkaapissa ja haluan kiertää sen kaukaa. Nousen ja alan jumpata jalkoja. Teen kyykkyjä ja haluaisin lähteä lenkille. Tunnen oloni liian heikoksi ja nälkäiseksi. Otan lasin vettä ja vitamiinit. Syön yhden rasvattoman jogurtin ja aloitan päivän askareet. Touhuan sellaisella vauhdilla, että unohdan ajantajun. Otan pinaattikeiton sulamaan pakkasesta, keitän sen ja syön lähes puolet paketista. Päätän lähteä kaupunkiin, vaikka tiedän ahdistuvani ihmisten ilmoilla, koska en koe olevani kaikkea sitä mitä vaaditaan.

Lähtiessäni ulkonäköpaineet pukkaavat päälle, enkä tiedä miten pukeutua. En osaa laittaa hiuksia kunnolla ja tunnen lähteväni sotkuisena. "Ai kuinka sä näytät taas noin nätiltä ja ihanat vaatteet, mulla ei taaskaan ole mitään", kaverini sanoo. Otan kehun vastaan hymyillen. Tiedän itse hyvinkin sen olevan tekohymyä. Terassilla istuskelu muuttuu syömiseksi ja juomiseksi. Ajattelen kuinka paljon kaloreita drinkeissäni on. Tulee huono olo, juon liikaa, taas kerran. Hukutan tunteeni ja ajatukseni ja annan mennä, vaikka tiedän jotuvani seuraavana aamuna töihin. Menen kotiin illalla ja sammun.

Herään aamulla, paha olo, oksettaa. En saanut yöllä nukutuksi kunnolla. En voi syödä ja tunnen hyvää oloa siitä. En syö koko päivässä muuta kuin hiukan ruokaa lounaalla, banaanin ja kaksi leipää. Makkaraviipale lentää biojätteeseem, juusto saa jäädä. Syön salaatistani puolet ja heitän loput pois. Syön jäätelön, ostan suklaapatukan. Ei voi olla todellista. Jätän suklaapatukan syömättä ja jäätelö sulaa käsiini. Sotken vaatteet ja näytän possulta. Menen kotiin, en ota iltapalaa. Katson itseäni peiliin ja näen, kuinka tuo jäätelö on turvottanut. En jaksa jumpata, edellinen päivä rasittaa yhä. Nukkuttaa, huomenna uusi päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti