Here I Go Again

Tähän on tultu! 48 kg taas!!

Koulu alkoi ja sitä varten nostin painoa. Vanhemmat oli niin huolissaan jo ja äitikin piti mulle punnituksia kotona, että oli pakko nostaa. Nyt asun omassa kämpässä ja saan taas vihdoin alkaa hieman alentamaan tota painoa. Huomasin kyllä, että ulkomuoto on samanlainen kuin alemmassakin painossa, että sen puoleen ei tarvitsisi laskea, mutta kun tuo luku! Se lähentelee liikaa vitosella alkavaa eikä ole yhtään ihanteellinen!

Kirjauduin tänään höyheneen pitkästä aikaa. Siellä laitoin lokakuun tavoitelistalle omani.

Lokakuu:
- paastoa muutama päivä viikossa jos tarvetta (ainakin ekan viikon aloitan paastolla)
- kouluruokailu vähemmälle
- koulutehtävien tekoa ahkerasti
- lenkkeilyä 2-4 kertaa viikossa (en jaksa paljoa, koska kunto hävis kesän aikana)
- veden juonnin lisäystä
- laihtua 2kg
- terveellistä ruokaa !!!ei kertaakaan pikaruokaa!!!
- karkin ja sipsien vähentäminen

En tiedä miten tuo tulee toimimaan, kun olen noita herkkuja ostanut tänne ihan liikaa. En osaa ehkä vältellä niitä. Pakko yrittää. Jos sorrun niin paastoan. Veden juontia on ainakin pakko lisätä, kun juon sitä aivan liian vähän. Lenkillä ajattelin alkaa käymään ja voisi tutustua tämän alueen lenkkeilymaastoon. Koulussa on yritettävä olla ahkerampi. Nyt jo liikaa juttuja tehtävänä. Miten ne niin vaan kasaantuu! Koulussa vois muutenkin vähän vähentää niitä annoskokoja. Ongelmana se, että siellä on liian hyvää ruokaa! Toinen vaihtoehto jättää menemättä, mutta en kyllä haluaisi muiden kiinnittävän huomiota siihen, jos en käy syömässä. Tavoitteena siis -2 kg! 

Nähtäväksi jää miten onnistun. Seuraava tavoite 18.10. paino 47 kg.

It's been too long

Haluan edelleen kadota maan päältä. Asiat ovat lähteneet hieman parempaan suuntaan ehkä. Pääsen pian muuttamaan omilleni. Pääsen vapauteen syyttävistä katseista ruokapöydän äärellä. Pääsen niistä kaikista valituksista, joita kuulen syömisestäni/syömättömyydestäni. Saan asua yksin ja täyttää kaikki kaapit joko turvaruuilla tai herkuilla tai ihan millä vain. En kestä tätä! Mikä ilonpurkaus tulee välillä ja aivan ihanan kutkuttava tunne mahanpohjassa, että kohta olen vapaa.

Koulu alkoi. Melko hyvin. Sain uusia kavereita ja meidän luokka on todella mukava. Biletystä on tietysti ollut ihan liikaa, vaikka vasta viikko kulunut. Ollaan jo melko tiivis porukka. Olen syönyt miten sattuu. Todella epäterveellisesti. Olen meinannut jo monta kertaa oksentaa, mutta en ole edelleenkään uskaltautunut siihen. Pelkään, että jään kierteeseen, josta en ikinä pääse pois. Yritän säädellä ahmimisiani. Vietän edelleen päiviä, jolloin en syö juuri mitään. Koulussa on helppo skipata lounas, mutta kun on koko ajan NÄLKÄ!!! En ymmärrä. En ole kokenut tällaista nälkätilaa ties miten pitkään aikaan. Se on häiritsevää.

Pelottaa. Jo muutama uusi tuttavuus kerkesi kommentoimaan minua alipainoisen näköiseksi. Huooh. En jaksa kuunnella tuollaista, mutta onhan se ihan kiva ja lisää motivaatiotani pitää itseni tällaisena keijukaisena. Ikuisena keijukaisena. Joka ei ikinä kasva isoksi. Ei liho koskaan. 

Viime päivien tuska on ollut melko sietämätöntä. Elämänilo on taas kadoksissa, vaikka koulu on piristänyt arkeani ihan kivastikin. Olen ollut jo viikon kipeänä. Välillä kuumeessa, välillä alilämmössä. Olo ollut aivan kamala. Pakko on silti jaksaa koulussa olla, vaikka sitten kuumeessa. Opiskelun aion ottaa nyt tosissani. Pieni perfektionisti on taas herännyt eloon.

Kuulemisiin taas! (Kirjoittelu jäänyt vähälle, mutta eiköhän tämä tästä vielä joku päivä taas päivity useammin, kun pääsee omaan rauhaan.)

45,5 kg