Viime viikot on menneet kiireessä. En ole paljoakaan jaksanut käydä koulussa ja loman jälkeen varsinkin olen ollut aika paljon poissa ja pysytellyt omissa oloissani. Tälläkin viikolla huimat kaksi päivää jaksanut olla koulussa. Sen sijaan olen kyllä jaksanut panostaa yllättävänkin paljon itsenäisiin tehtäviin ja ihmetyttää mistä sitä energiaa niihin riittää. Viime viikonlopun vietin kaverini luona toisessa kaupungissa, shoppailimme ja tuli sorruttua roskaruokaan useampaankin kertaan ja parin viikon alkoholittomuus katkesi siihen. Olen vähentänyt aika paljon alkoholin käyttöä viime aikoina. Kerralla enemmän tai ei ollenkaan. Eihän sen niin pitäis kyllä mennä, mutta tulee tunteet aina välillä tukahdutettua sillä. Särkylääkkeidenkin väärinkäyttö on taas ottanut pienen vallan, mutta minkäs teet, kun ei niistä eroonkaan pääse, kun aina jokin särkee. Olen myös alkanut miettiä taas uudelleen jos sitä sittenkin aloittais ne masennuslääkkeet. Onhan mulla se resepti vielä. Ei kokeilu pahaakaan tee, kai. Avohoitokäynnit piti vähentyä toisen hoitokerran jälkeen lääkärin kanssa, mutta taitaa nyt olla niin, että psyykkinen tilani on sillä mallilla että siellä käydään nyt kerran viikossa. On tullut puhuttua paljon menneisyydestä ja itkua on ollut riittävästi. Ravitsemusterapeutille pääsyä on odoteltu jo puolisen vuotta ja haluaisin sinne oikeestaan jo kovasti. En tiedä miksi, mutta ehkä haluan oppia taas takaisin perfektionistiseen syömiseen ja aikatauluihin ja kalorilaskelmiin. Olen nyt taas pitänyt ruokapäiväkirjaa muutaman päivän ajan ja ensi viikolla taas mennään ja sitten katsotaan vähän miten olen syönyt ja tuleeko kaloreita riittävästi (ei, sen tiedän jo laskemattakin). Tänään on kyllä mennyt kokonainen suklaalevy ja muutenkin tullut syötyä runsaammin, koska olen loppuviikon vanhempieni seurassa. Äitikin taas hämmästyneenä kyseli, että olenko laihtunut ja yritti laskea painoindeksiäni ja sai siitä normaalin alarajan tuloksilla 161/49 ja oli närkästynyt siitä, vaikka todellisuus tällä hetkellä 161/47. Mulle on myös tullut huono tapa, että oon alkanut mittaamaan itseäni sillä, kun esimerkiksi tällä hetkellä saan molemmat kädet reiteni ympärille. En käytä mittanauhaa enää vaan mittaan itseäni käsilläni. Viime aikoina tuntunut olo todella voimattomalta ja väsyneeltä, mikä kyllä ehkä osaks johtuu näistä kylmistä ilmoista ja synkistä päivistä. Olen jo monta kertaa saanut kerrospukeutua villapaitoihin ja toppatakkiin ja silti tuntuu olevan kylmä ja sormet sinisinä ja kohmeessa koko ajan. Tässä nyt pieni pätkä sekavaa tekstiä iltamyöhään. Palailen taas uusilla uutisilla ja toivoisin saavani jo osteoporoositulokset.
